Hissillä ylös tunturia jo 60 vuotta

18.12.2016

Ylläksen päälle ja sieltä alas on hiihdetty huvin ja urheilun vuoksi pian vuosisata, aina 1920-luvulta lähtien. Ensimmäinen koneistettu nousu tunturiin tehtiin helmikuussa 1956.

Kolarin kunta rakennutti silloin bensakäyttöisen hissin Varkaankuruun palvelemaan molemmista kylistä, Ylläsjärveltä ja Äkäslompolosta, tulevia laskettelijoita

Ennen hissiä hiihtoretki kylistä ylös tunturiin ja laskeminen takaisin alas oli koko päivän kestävä vaellus. Vetoapuna käytettiin toisinaan myös ajoporoja.

 

Bensalla toimiva hissi

– Ei tänne ylös tullut tietäkään vielä silloin, hissin alkupäähän piti hiihtää kylältä asti, kertoo Ylläs–Ski Oy:n rinnepäällikkö Esko Lehto.

Hissin koneena oli Volkswagenin bensiinikäyttöinen moottori.

– Nykyisen kuruhissin puolivälissä oli kämppä, jossa kone sijaitsi, hän tietää.

Ilmeisesti bensakin on viety hiihtämällä tai porolla ylös koneelle, puhtaalla lihasvoimalla joka tapauksessa.

– Hissiin menijät ostivat vyön, jossa oli narunpätkä ja kapula. Se kiinnitettiin vaijeriin, jota kone pyöritti.

Hissi palveli Varkaankurussa vuoteen 1963 asti, jolloin se poistettiin käytöstä epäkäytännöllisenä.

Hissistä irrottautuminen oli ollut hankalaa, varsinkin jos sattui kaatumaan kesken nousun. Kuuleman mukaan hissitoiminta oli ollut myös taloudellisesti kannattamatonta.

Ylläs oli kokonaan ilman hissiä viitisen vuotta, kunnes sähköjen tulo mahdollisti uuden hissin rakentamisen.


Jos hississä kaatui, ylösnousu oli vaikeaa ilman apua.

 

Ensimmäinen sähköhissi

Sähköt tulivat tunturiin vuonna 1968, jolloin perustettiin myös Yllästunturi Oy. Yritys rakensi nykyiseen eturinteeseen ensimmäisen sähkökäyttöisen hissin, joka oli kapulahissi. Tie Äkäslompolosta tunturiin on tehty samoihin aikoihin, joten autolla pääsi jo silloin aivan hissin alkupään viereen. Samaan aikaan Yleisradio teki tien ylös tunturin huipulle asti palvelemaan radion ja television tarpeita.

– Ensimmäisissä hisseissä istuinkapulat olivat puuta, Lehto kertoo.

Hän tuli töihin tunturiin vuonna 1981. Jokunen vuosi myöhemmin, vuonna 1985, hankittiin ensimmäinen nykyaikainen Doppelmeyer-hissi. Hissi on edelleen käytössä uudempien rinnalla.

Hiihtokeskuksen toiminnassa alkuvuosista asti mukana ollut hiihdonopettaja Himma eli Taisto Hiltunen muistaa ensimmäiset hissit hyvin.

– Toimin myös hissipoikana ja olin mukana laittamassa vetolaitteita paikoilleen. Ensimmäisten sähköhissien kanssa oli käytössä 10–20 nousukerran muovinen reikäkortti, johon tehtiin reikä joka nousulla, Himma muistelee.

Hän on ollut mukana myös asentamassa nykyisiä automaattiportteja.

Ensimmäinen sähköllä toimiva hissi eturinteessä, kuva 60–70 lukujen taitteesta. Takana on Ylen masto, joka kaatui kovassa tuulessa siihen kertyneen jään painosta vuonna 1971. Samaa mastoa ei enää pystytetty uudelleen.Ensimmäinen sähköllä toimiva hissi eturinteessä, kuva 60–70 lukujen taitteesta. Takana on Ylen masto, joka kaatui kovassa tuulessa siihen kertyneen jään painosta vuonna 1971. Samaa mastoa ei enää pystytetty uudelleen.

 

Kausi alkoi helmikuussa

Rinteet hisseineen olivat alkuvuosina auki helmikuusta huhtikuulle.

– Ensimmäinen tamppari saatiin 70-luvun lopulla ja nykyisenlaiset isot tampparit 80-luvulla. Ne helpottivat rinteiden kunnossapitoa, Lehto kertoo.

Ensimmäiset lumitykit tulivat tunturiin vuonna 1992, niiden avulla laskettelukausi saatiin käyntiin jo joulukuussa.

 Ylläksen kiviset rinteet myös pohjattiin 1990-luvun alussa, jolloin vähempi lumi riitti niiden saattamiseen laskettelukuntoon.

– Alkuaikoina kaikki asiakkaat tunnettiin ja meno oli rentoa. 80-luvun laskijoista osa käy vielä nykyäänkin Ylläksellä, mutta monet ovat jo rollaattoripuolella, ja käyvät enää rinneravintolassa. Nykyään väkeä on niin paljon, ettei kaikkia enää voi tuntea, Himma muistelee.

 

Ylläsjärven puolen toiminta käynnistyy

– Ylläsjärvelle tulivat ensimmäiset hissit vuonna 1982. Niiden pääomistajana oli Karjalan liitto, mutta mukana oli myös hiihtäjiä ja paikallisia kyläläisiäkin, Iso–Ylläs Oy:n toimitusjohtaja Osmo Virranniemi kertoo.

Ylläskeskus Oy perustettiin kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1985, kun Osmo Virranniemi ja Reijo Riila tulivat pääosakkaiksi.

Lasketteluharrastuksen suosion kasvun myötä hissejä ja rinteitä rakennettiin lisää 80–90-luvuilla.

Uusimmat suuret investoinnit tehtiin vuosina 2007–2008, jolloin Ylläsjärven puolella otettiin käyttöön gondolihissi ja tunturin länsipuolelle tuolihissi. Lisäksi avattiin kokonaan uusia rinteitä, sekä molemmin puolin tunturia uudet päärakennukset.

– Yhteensä molempien yritysten, nykyisten Iso-Ylläksen ja Ylläs-Skin investoinnit hiihtokeskuksiin olivat noina vuosina 30 miljoonaa euroa, Virranniemi kertoo.

 

Nykyaikainen hiihtokeskus

Ylläs saavutti nykyaikaisen hiihtokeskuksen tason tuoli- ja gondolihissien myötä.

– Gondoli on ollut onnistunut investointi, Ylläksen hissien laatutaso on edelleen korkea, Virranniemi tuumaa.

Tulevaisuudessa Iso-Ylläksellä on suunnitelmissa uusien tuolihissien rakentaminen, mutta sen aika on vasta, kun vuodepaikkojen määrä kasvaa.

Ylläksen hissien määrä on kuudessakymmenessä vuodessa kasvanut yli kolmeenkymmeneen. Rinteitä on yli kuusikymmentä.

Päiväksi vuokrattavasta nahkavyöstä on siirrytty reikäkortin ja viivakoodilipun kautta nykyisiin automaattiportteihin.

Hissipojat palvelevat hissien juurella edelleen, ja varmistavat huippusesonkeina laskijoiden turvallisen hissinousun.

Nykyään laskettelukausi alkaa marraskuun lopulla ja päättyy toukokuun alussa.

 

 

Kirjoittaja: Petra Kannisto, Kuukkeli 19/2016, www.kuukkeli.com

Laskettelumatkalaisten tyyliä 1980-luvulta. Kuva Iso– Ylläksen hiihtokoulun arkistoista. Jos tunnistat itsesi, ota yhteyttä Kuukkelin toimitukseen.